Death Note eli kuinka pelastan ja tuhoan maailman mustakantisella viholla

Yksi teksti per viikko? No, syyttäkää saamattomuuttani sekä cosseista aiheutunutta ahdistustärinää. Pyrin kuitenkin nyt jatkamaan tämänkin kirjoittamista, sillä en tosiaan halua tätäkään blogia jättää huomiotta. Tällä kerralla vuorossa on Death Note, kuten lupasinkin. JONKINLAISIA SPOILEREITA LUVASSA.

Heti alkuun haluan sanoa, etten ole lukenut kyseistä mangaa, johon sarja pohjautuu. Sen pohjalta on paha lähteä vetämään minkäännäköisiä lankoja alkuperäisteokseen, mutta tämän Tetsuro Arakin ohjaaman sarjan suosio (voisiko melkein sanoa legendaarisuus?) puhuu paljon omasta puolestaan. Kuten mainittua, sarja on Madhousen studion Tetsuro Arakin ohjaama - sama herra on myös muuten ohjannut toisen huippusuositun sarjan nimeltään Shingeki no Kyojin. Alkuperäismangan ovat tehneet Tsugumi Oba (tarina) ja Takeshi Obata (taide). Ensimmäinen opening on Nightmaren käsialaa oleva Sekai Wo (henkilökohtaisesti rakastan tätä openingia kaikkein eniten!) ja toinen on Maximum the Hormonen What´s Up People?

Tarina lähtee liikkeelle siitä, kun Yagami-perheen poika Light istuu tylsistyneenä tunnilla - ja yllättäen huomaakin sitten mustakantisen vihon putoavan taivaalta. Sen on pudottanut shinigami nimeltään Ryuk, joka pitää ihmisiä äärimmäisen huvittavina ja omaa oudon obsession omenoihin. Kyseinen shinigami kyllä oli allekirjoittaneen ihmisen mielestä erittäin huvittava, mutta kun heti ensimmäiseksi ruutu oli täynnä Ryukin pärstää (kauan eläköön koko näytön katselutila ja säikähtelyalttius), niin melkein kyllä putosin tuolilta... No, tarinassa eteenpäin. Vihko osoittautuu Death Noteksi, jollaisen jokainen shinigami omistaa. Kun vihkoon kirjoittaa ihmisen nimen, tämä tietyn ajan kuluttua kuolee sydänkohtaukseen mikäli kuolinsyytä ei ole erikseen määrätty. Light luuleekin ensin tätä huijaukseksi, mutta testattuaan Ryukin kertomuksia erääseen rikolliseen huomaa hän luulonsa turhiksi. Alkujaan Light Yagamin tarkoitus olikin pelastaa maailma...

...paha vain, että näillä maailmanpelastajilla on usein huono tapa seota totaalisesti, ja niinhän Lightillekin sitten käy. Mukaan tässä kohtaa tulevat Misa Amane (josta en henkilökohtaisesti hahmona pitänyt lainkaan) sekä salaperäinen L, jonka oikea nimi ei koskaan selviä muille kuin shinigameille - ja Misalle, joka oli tehnyt sopimuksen shinigamin silmistä naispuolisen shinigamin Remin kanssa.

Se niistä spoilereista ja juonikertomuksista, loput saatte katsoa itse! Animessa on 37 jaksoa, ja se onkin ylivoimaisesti pisin tähän asti katsomani anime (Hetaliaa ei oikein voi laskea siihen, sillä sarjan jaksojen pituudet ovat kovin lyhyet). Missään vaiheessa en kuitenkaan ehtinyt kyllästyä, sillä tarina koukuttaa synkillä juonikäänteillään ja mielenkiintoisilla henkilöhahmoillaan aina vain uudelleen ja uudelleen. Sarjan psykologinen ulottuvuus on huipussaan, ja tämän kautta päädyin myös itse tutkimaan oman alitajuntani sisältöä. Oliko Light lopulta niin paha poika? Hänen alkuperäistarkoituksensahan oli puhdistaa maailma rikollisuudesta - vaan onko sekään moraalisesti oikein? Sarja on loistava osoitus siitä, ettei ihmisen pitäisi koskaan sotkeutua maailman kiertokulkuun ja toisten ihmisten elämänlankoihin. Lopulta se vain kalahtaa omaan nilkkaan.

Myös muut hahmot kuin Light ovat psykologisella tasolla erittäin mielenkiintoisia. Oliko Misa lopulta niin tyhjäpäinen kuin antoi olettaa? Mikä lopulta oli L: n tavoite - se kun ei tuntunut tässä osoitteessa niin itsestäänselvältä? Melloon ja Neariin liittyviä kysymyksiä taas on sen verran paljon, etten lähde niitä tässä avaamaankaan. Myös sivuhahmot (joiden nimet olen jo autuaasti unohtanut, sillä kyseisen animen katsomisesta on kohta kaksi vuotta) ovat erittäin mielenkiintoisia etenkin joukkohysterian partaalla. Koko maailman tanssiessa Kiran aka Lightin pillin mukaan tulee mieleen jopa tämänhetkinen poliittinen tilanne, mutta siitä ei sen enempää. Minä en puhu politiikkaa täällä, minä vain katson animea ja sepustelen siitä.

Sarja on myös visuaalisesti erittäin upea - lukuun ottamatta nyt näitä Lightin enemmän tai vähemmän "Äiti mä haluan tuhota maailman mutta L estää!!"-tyyppisiä ilmeitä (ei se nyt sarjassa ihan noin mene, mutta enpä keksi muutakaan tapaa luonnehtia niitä). Sarjan upeimpia kohtauksia valehtelematta oli kaatosateessa tapahtuva kattokohtaus, joka oli oikeasti todella kaunis ihan muussakin mielessä kuin shippauksessa (eipä siinä, Light x L kyllä on sikseen ihan mielenkiintoinen paritus, mutta ehkä emme nyt keskity siihen). Animointi kulki hyvin eteenpäin, eikä töksähdellyt. Sen verran olen alkuperäismangastakin kuvamateriaalia nähnyt, että voin hyvillä mielin sanoa hahmojen olevan sille uskollisesti toteutettuja. Melko yksinkertaista piirtoa sekin - lukuun ottamatta shinigameja. Heistä sitten sainkin cossi-inspiraation... Ehkä vielä joskus, Ryuk. Ehkä vielä joskus.

Yhteenvetona voisin sanoa, etten ihmettele sarjan suosiota ollenkaan. Se on monella tavalla erittäin upeasti toteutettu ja voisinpa sanoa, että jokaiselle löytyy edes jonkinlainen juonikoukku näiden 37 jakson aikana. Tässä myös nähdään se, ettei kaikki aina pääty niin kauniisti kuin voisi. Tämän animen lopetuksessa muistaakseni oikeasti itkin - ja sitä teen harvoin.

Tässäpä kaikki tältä erää, seuraavalla kerralla vuorossa on enemmän tai vähemmän tunnettu shoujo ai-sarja Kannazuki no Miko!

ShinigamiUchiha MyAnimeListissa .